kun sitä viimein tänne tuli, ja kelikin oli ikävä. Kaupungissa tuiskutti niin ettei tahtonut eteensä nähdä.
Tuuli sai voimaa mereltä ja puhalsi kaduilla esteettä pyörteittäin kuljettaen lumihiutaleita mukana.

Mikillä oli kiire! Kiire eteenpäin, että pääsisi taas sisään kuivaan ja lämpimään. Joka sadannella askeleella piti ravistella ylimääräiset lumet ja vedet pois, niin että takajalat lipsahtelivat lumessa.
Korttelin kiertämisen jälkeen piti jo päästä takaisin sisään, kun se tavallisesti ei riitä mihinkään. Mutta Miki saikin kahlata välillä kainaloita myöten hangessa, kun lumi oli kinostunut... Villapaita oli märkä sisälle päästyä.

Tänään kuitenkin, kun sää oli hieman parempi, Miki tuntui nauttivan taas lenkkeilystä. Tunnin lenkki maistui taas. Ykkönen seurasi mielenkiinnolla Mikin kuonon painumista hankeen jälkien kohdalle - kesällähän ei näy, mitä karvakaveri nuuskii. Mikiä kiinnostivat kovasti paikat, joissa aura-auto oli raastanut irti nurmikkoa hangen mukana. Ja sulapaikassa olevia sorsia piti vähän yrittää jahdata...

Kotipihassa Miki oli jäädä naapurintytön pulkan alle. Onneksi Mikillä on vikkelät jalat - talvella on ihan uusia vaaroja edessä...