Miki kohtasi siilin ojassa. Mitähän tapahtui? Veikkauksia otetaan vastaan... Oikea vastaus paljastetaan myöhemmin :-)
1. Miki loikkasi innoissaan siilin päälle ja satutti kuononsa piikkeihin
2. Miki tutki innoissaan outoa otusta ja siirteli lehtiä pois siilin päältä
3. Miki meni varovasti lähemmäs ja säpsähti siilin sähinää

Pihakanien piilopaikka on selvinnyt! Ne asustavat yhden parvekkeen alla. Mikiä harmitti kamalasti, kun sinne mahtuvat vain pienemmät eläimet. Nuuskutti pitkään kolon suulla, kun jahtasi yhtä kania sinne asti. Ja kanit tosiaan ovat kaneja, eivät jäniksiä. Kuka lienee kaneja täällä vapauttanut - lienevät eläinten vapautusliikkeen unelma...? Kaivelevat puiden juuria ainakin pihassa... Nurmikko kärsii aika lailla.

Koirapuistossa Miki kohtasi kolme isompaa mustaa tyttöä, kaikki kolme kertaa Mikin kokoisia. Kerrankin Miki sai juosta sydämensä kyllyydestä ja ehtipä jupsuttaakin innoissaan yhden tytön takajalkaa (kun ei kunnolla muualle yltänyt...) Mikihän on alfauros tyttöjen kanssa koosta riippumatta, jos tilaisuus tarjoutuu - vaikkei lisääntymiselimiä enää olekaan ;-)

Kovasti Miki ruopsuttaa koiria kohdatessaan, kuten merkkejä jättäessäänkin. Pinserin elkeet kuulemma... Mihinkäs sitä koira karvoistaan ;-)
Huomenna mennään käymään Siskon ja Siskonmiehen uudessa asunnossa - Miki pääsee ensimmäistä kertaa matkustamaan bussilla.